Viimeisiä viedään...

Nyt kun reissuamme on jäljellä enää kolme kokonaista päivää, alkaa kauhea haikeus iskeä ja kotiinpaluu tuntuu oikeastaan sietämättömältä. Kaikkein stressaavinta on ajatella lentoja ja kaikkia niitä Matildan varusteita, joita on muistettava pakata käsimatkatavaroihin. Tulomatkalla tänne unohdin päivällisruoat matkalaukkuun, onneksi Frankfurtin lentoasemalta löytyi lastenruokia. Nyt kun en enää imetä, pitää myös nesteet huolehtia mukaan tuttipullossa, ja se taas tuottaa ongelmia turvatarkastuksessa... :/

Jotta saisin ajatukset pois viikonlopusta ja paluustressistä, suuntasimme Matilda kanssa tänään minnekäs muualle kuin pipo-ostoksille. Se on ollut huvinamme jo pitkään: Matilda nauraa vieressä kun äiti kokeilee kaikenlaisia hassuja päähineitä. Tänään pääsi neiti itsekin kokeilemaan muutamaa pipoa, ja hihkui innoissaan peilikuvalleen.

Paikalliset ovat varoitelleet jo viikkotolkulla, että talvi on tulossa ja pian. Ilmojen osittaista viilenemistä mekin olemme täällä toivoneet ja odotelleet, sillä jatkuva +25 alkaa tuntua pitemmän päälle pahalta. Tänäänkin oli heti aamusta yli 27 astetta. Otin päivällä kuvan avojalkaisesta Matildasta ulkona, vaikka puut pudottelevat lehtiä taustalla jo urakalla. Toisaalta olen kyllä ollut iloinen, että Matildan kesävaatteille on ollut näin pitkään käyttöä! Suomessa hän ei niitä juuri päässytkään käyttämään. Kolmen päivän päästä kaikki ne suloiset hellemekot ja -hameet pitääkin sitten pakata syrjään ja odottamaan ehkä uutta pikkukäyttäjää sitten joskus :)

Loppuviikon täyttääkin sitten lempipuuhani, eli siivous, pyykkäys, tiskaus ja pakkaus. Etekin pienen lapsen kanssa yllämainitut puuhat ovat silkkaa hemmottelua, joista ihan turhaan käytetään nimeä kotityöt!

Montreal on todellakin ollut taas hieno kaupunki meille, ja toivon todella että pääsemme tänne joskus asumaan pitemmäksi aikaa. Ranskankielen opettelu ei tunnu enää ollenkaan mahdottomalta tehtävältä, ja suurkaupunkielämä viehättää Oulussa vietettyjen vuosien jälkeen kovasti. Montreal on sopivassa suhteessa pohjois-amerikkalainen ja eurooppalainen, miljoonakaupunki ja ihmisen kokoinen kylä. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja lapsirakkaita, yleiset leikkipuistot ovat älyttömän hyväkuntoisia ja monipuolisia, iltaisin on turvallista liikkua ulkona ja arkkitehtuuri on silmiähivelevän kaunista ainakin täällä Rosemontissa jossa asumme nyt. Pitääkin alkaa pikimmiten opiskella valmistuminen mielessä, jotta pääsemme pian tänne takaisin!