Vieraita Pohjoisesta

Satu, Joni ja Milja-vauva (8vk) tulivat kylään pariksi päiväksi Rovaniemeltä.

Kolmessa viikossa Milja oli jälleen muuttunut kovasti, ja tuijaili suurella mielenkiinnolla Matildan lähestymisyrityksiä, joita aikuisten piti kuitenkin valvoa tarkasti, sillä Matildan pikkukynnet tekivät Miljan samettiseen päälakeen välittömästi pikkunaarmuja. Matilda olisi myös niin kovasti halunnut mönkiä Miljan päälle ottamaan lähikontaktia (lue. repimään silmiä päästä, kuten teki äidilleen pe-iltana). Tulevat leikkikaverit saatiin kaikesta huolimatta ikuistettua samaan kuvaan!

Viikonloppuun mahtui Jonin käsilläseisontaesitys uuden Non Everything putiikin avajaisissa, kirkossa käynti, vähemmän rivojen torttujen leivontaa, intialaisen ruoan syöntiä, meidän uuden asunnon esittelykierros, vaunuajelu -15 asteen pakkasessa ja illan kruunaava Tuttu Juttu peli! Siitä jäikin kotiläksyjä molemmille joukkueille, ja seuraavan kerran tavatessamme otetaan uusi kierros paremmin treenanneina ;)

Nähdään pian uudelleen!

Ensimmäinen isänpäivä 11.11.

Matilda herätti isin isänpäivän aamuna suukolla. Isi oli yhtä hymyä pikku kultansa ja pakettien ympäröimänä. Mieluisin lahja oli Isän käsikirja -niminen teos, jossa on vastauksia jokaisen isän mieltä askarruttaviin kysymyksiin, kuten esimerkiksi miksi silmänaluset ovat mustat, mistä vuorovesi johtuu jne. (Täytyy myöntää että lahjahankintaan vaikutti myös minun mielenkiinto saada vastaus noihin kysymyksiin.)

Ulkona oli yön aikana satanut reilusti lunta, joten kun kakut oli syöty ja Matilda herännyt päiväunilta, kaivoimme Roi-kummipojalta saadun pulkan esiin ja lähdimme kävelylle. Lumi oli niin liukasta, että kaatuilin ku pieni vauva monta kertaa kadulla kumoon! Pitänee tilata mummoille tarkoitetut liukuesteet kengänpohjiin :/


Aamupalapöytä katettu


Isi herätetty

Kakku koristeltu


Päiväunien aika

Talvi on tullut. Ensimmäinen pulkkaretki.


Kotinurkilla

Akateemisista saavutuksista..

Tuntuu, että tänään kääntyi opinnoissani uusi lehdykkä, ja aika lailla loppupuolen sellainen. Tähän asti gradu on ollu jossain kaukana tulevaisuudessa joskus ehkä tapahtuva asia, mutta tänään se sai konkreettisen muodon ja aiheen ja aikataulun ja ohjaajat ja vaikka mitä! Tuntui suorastaan mahtavalta kun pääsi puolivahingossa sujahtamaan tutkimusryhmään, jolla on jo vahva näkemys tutkittavasta aiheesta, sekä valmis otantajoukko jota alan tutkia. Minun ei siis tarvi hakuampua sinne tänne etsiskellen sopivia tutkimuskandidaatteja, vaan voin näppärästi käyttää valmista porukkaa.

Gradun aiheeksi tulee seurantatutkimus Asperger-lapsista, jotka on tutkittu 8-vuotiaina ja ovat nyt ysiluokkalaisia. Tarkoituksena on kartottaa sekä heidän tämän hetken kuulumisiaan, myös tulevaisuuden suunnitelmia sekä terapian vaikutuksia heidän oireenkuvaansa. Teen kevään aikana kandintyön kirjallisuuskatsauksena tulevasta gradustani.

No, kun minä tässä pakerran oman tieteellisen huippusaavutukseni parissa, tapahtuu meidän perheessä muutakin akateemista. Mieheni Juhani on alkamassa kirjoittamaan omaa väitöskirjaansa ja väitellee kevään kuluessa lääketieteen tohtoriksi. Saattaa käydä niin, että minä en saa itseäni edes KK:ksi enneku mieheni on LT. :D Juhlia odotellessa.