Maailman mielenkiintoisin blogi: Kanadan elämää

Olen tässä kuukauden päivät kohta makustellut ajatusta tästä blogista. Mitä tänne kirjottaisi jne. No nyt alan tuumasta toimeen ja avaan jo valmiiksi avoimen elämäni lukijoiden kaukokatseille.

Olemme siis olleet kuluvan elokuun ja syyskuun Kanadassa, tarkemmin sanottuna Montrealissa. Tuttu paikka viime kesältä, ja aivan ihana kaupunki kertakaikkiaan! Täällä on kaikkea mitä ihminen tarvitsee, paitsi mämmiä. Ruisleipää nimeltä "Finland rye" löytyy ihan lähikaupasta, samoin Pandan lakritsia. Kulman takana olevassa elokuvateatterissa pyörii Minna Haapkylän tähdittämä elokuva. Viime kesänä tuli bongattua ostoskeskuksen lattiasta teksti "Mina rakastan sinua" ja paikallisessa vaatekaupassa myytiin huppareita joiden rintamuksessa komeili pääkaupunkimme nimi, isolla! Eli koti-ikävää ei juurikaan ehdi tuntea, kun koko ajan saa muistutuksia armaasta kotimaasta. Tänäänkin kävimme todistamassa, kuinka maanmiehemme Jarkko Ruutu, Pittsburgh Penguinsin jääkiekkopelaaja tappeli itsensä ainakin kolme kertaa jäähyboksiin ottelussa Montreal Canadiensia vastaan. Toista maanmiestä, Saku Koivua ei sitten kaukalossa nähtykään, valitettavasti. Tuntui ihan vähän turhalta, että jonotin lippuja 7 tuntia ulkosalla, jonka jälkeen kuulin niiden olevan loppuunmyydyt. Lukuisten puhelujen ja internettiselailujen avulla onnistuimme saamaan liput USA:sta asti. Tämä kaikki vaiva siis vaan huomataksemme, että herra Koivu ei ilmestykään töihinsä, josta nostaa miljoonapalkkaa!

Kirjottelen aktiivisemmin tällä hetkellä sinne Matildan kotisivulle, mutta tilanne muuttuu kunhan kotiudumme. Sitten tämä lapsellisen Marian blogi hyppää etusijalle näistä foorumeista. Tänne saa helpommin kuvia, ja muutenkin voin kirjottaa asioista omalla suullani, en tyttäreni.

Tänään olisi isäni syntymäpäivä, jos hän vielä olisi elossa. Isä kuoli huhtikuussa syöpään 62-vuotiaana. Kalenteriin oli silti pakko kirjoittaa tämän päivän kohdalle että Isän synttärit. En ole myöskään vielä osannut poistaa hänen kännynumeroaan tai työnumeroaan omasta kännykästäni. En vaan kertakaikkiaan voi deletoida kokonaista ihmistä pois sieltä listalta.

Jussi Präktig

1944-2007