Hilkka-mummo 85v.

Minun isän äiti täytti huhtikuun loppupuolella vuosia; kokonaista 85 vuotta on nyt Hilkka-mummolla kasassa. Pieni sukumme kokoontui tietysti juhlimaan tätä komeaa tilaisuutta. Jo aamulla mummo oli huomannut Pohjolan Sanomissa laatimamme onnitteluviestin ja koko loppupäiväkin oli hänen mielestään ollut "kuin jonkun kuninkaallisen elämästä". Oli mukavaa huomata miten onnelliseksi ihmisen tekee se kun ihmiset muistavat ja huomioivat. Kunpa sitä muistaisi useammin miten yksinäisiä vanhuksia on helppo ilahduttaa. Pidetän mummoistamme huolta!

Sukuloimassa

Kävimme viime viikonloppuna Kalajoen kristillisellä kansanopistolla sukujuhlissa. Mieheni serkut oli kokoontuneet sinne isovanhempiensa jalanjäljissä tapaamaan toisiaan ja jälkikasvuaan.
Läheskään kaikki noin 40 päisestä serkkukatraasta eivät paikalle tulleet, mutta iso joukko kuitenkin. Matilda tapasi ensi kertaa pikkuserkkujaan ja olikin riemuissaan uusista tuttavuuksista.

Mulla itellä on kovin pieni suku ja vain 7 serkkua. Yhtään omaa pikkuserkkuani en tunne, joten on mukavaa että miehen puolelta Matilda ainakin saa paljon sukulaisia.


Serkkukokous sujui leppoisissa merkeissä liikuntasalissa yhdessä pelaillen ja jutellen. Matilda olisi kovasti halunnut osallistua aikuisten nelinpeli sulkapalloon, ja oli kovin pettynyt kun hänet kerta toisensa jälkeen siirrettiin tylysti sivuun kentältä.

Akateemisista saavutuksista

Matilda tutustuu kuvissa isinsä painotuoreeseen väitöskirjaan.
HYVÄ KULTA!
Mua tietysti jo ahistaa kun pitää väitöstilaisuudessa pitää pieni puhe... vaikka minut on facebookissa valittu kaveripiirini parhaaksi julkiseksi puhujaksi (;)) niin silti mulla on ihan pää tyhjä ja oon varma että möläytän jotain ihan päätöntä koko tiedeyhteisön suunnattomaksi järkytykseksi..

Saa nähdä saako tohtorismies vauhditettua myös minun omaa akateemista mielenkiintoani, tällä hetkellä se makaa ainakin pohjamudissa. Kyllä mua uusi tieto kiinnostaa ja maailma on täynnä tutkittavia asioita, mutta se iän ikuinen fundeeraaminen ja sisällönanalyysi ja aineiston vuoropuhelu ja kvalitatiivinen tieteentekemisen perinne ja hikinen itsestään selvyyksien ikuinen pyörittely torppaa minut alleen. Voispa vaan tehdä näin että teen kokeen, katon miten käy ja kirjoitan siitä sitten. Ehkä vilkaista mitä wikipedia asiasta tuumaa ja imuttaa pari kuvaa perään. Onnellisia ne joilla homma tosiaan pelaa noin, ilman se kummempia teoriakehyksiä, aineiston vuoropuheluita sun muita kvalitatiivisia hössötyksiä.

Niinpä niin....

Mitähän tästä pitäis ajatella.

Juteltiin eilen illalla myöhään miehen kanssa tämän kevään kiireistä ja haasteita. Mulla on jo pitempään ollu jotenkin stressi päällä eikä tämä ikuinen häsellys tunnu kovin mukavalta. Matildan hoitoon vieminen on harmittanut ja kouluhommia on kasautunut äitiyslomavuoden takia tuplamäärä. Muiden suorittaessa yleensä yhtä sivuainetta kerrallaan, meikätyttö yritän saaha 4 ainetta mahtumaan kalenteriin.... :/ yleensä huonolla menestyksellä. Mihinkään en ehdi kunnolla keskittyä, kalenterissa ei oo tilaa ees vessakäynnille, kodinhoito ontuu (no, se ei kyllä oo mikään uusi juttu) ja puhelimen sointi saa suonen pullistumaan päässä: mitähän musta taas halutaan lisää?!!

No, juteltiin siis näistä kiemuroista ja erityisesti seuraavien kolmen viikon urakasta.
"Jos Matilda pysyy terveenä niin silloin on periaatteessa mahollista ehtiä tehä kaikki hommat, ainaki melkein."

Parin tunnin päästä Matilda alkaa oksennella omassa sängyssään.
Myös ripuli ja korvatulehdus seuraa seuraavana päivänä.

Polunkävijöiden talvitaitotapahtuma

Osallistuimme Tervaskanto-vartion kanssa Polunkävijöiden talvitaitotapahtumaan talvisessa Kallioniemessä 29.2.-2.3. Matilda oli kolmatta kertaa Kalliksessa, ja taas oli oikein mukavaa. Ekana iltana tyttö tosin ilahdutti seinänaapureita Torpassa kunnon itkukonsertilla, kun tuttia ei massiivisista etsinnöistä huolimatta tahtonut löytyä. Lopulta uni kuitenkin voitti, mutta äiti sai vierustoverin 70cm leveälle kerrossängyn alalavitsalle koko yöksi :)

Viikonlopun ohjelmassa oli tietysti erilaisia kilpailuja. Meidän kaksihenkinen pikkuvartio taisteli hienosti ja suoriutui kunnialla taitokilpailusta. Me ohjaajat oltiin tietysti kovin ylpeitä vaikkei kultaa ja kunniaa tälläkertaa vielä tullutkaan. Lisäksi pääsimme mm. moottorikelkka-ajelulle, "pimeälle polulle" Multamäen huipulle sekä saunaan ja avantoon. Hienointa antia olikin juuri tuo iltainen vaellus multamäen huipulle vain muutamalla lyhdyllä valaistua polkua Matilda selkärepussa kulkien. Alas laskettiin pyllymäkeä! :D hauska yksityiskohta: Matilda hukkasi villasukkansa tuon pyllymäkilaskun aikana ja olin varma ettei sitä mitenkään löytyisi umpihangesta enää. Seuraavana päivänä aamupalalla Sara-kummitäti tuli kuitenkin tuomaan sukan Matildalle löydettyään sen hangesta. :)

Kevätsää lämmittää

Tässäpä pari tuoretta kuva silmäterästämme.
Ei olla kovin paljoa ehditty reissata kevään aikana, joten kuvasato painottuu pääosin Matildaan :D
Pääsiäisenä ehdittiin tosin pohjoiseen ja päiväksi ylläkselle hiihtämäänkin. En ollut ollut suksilla kolmeen vuoteen, mutta ihan hyvin sain taas ajatuksesta kiinni ja meno maistui. Matilda kulki näppärästi ahkiossa. (laittelen kuvia myöhemmin)
Kevättä alkaa olla rinnassa jo, takapihan mittari näyttää +15, tosin suorassa auringon paisteessa se tuossa on. Mutta kuitenkin.