Hyvä elokuvamusiikki!

Elokuvaohjaaja Markku Pölönen on sukulaiseni! Asia käy ilmi äitini puolelta tehdystä sukututkimuskirjasta nimeltä "Martinansaaren Pölösiä". Lieneeköhän tämä veriside syy siihen, että Pölösen elokuvat ovat mielestäni aina todella hauskoja ja erikoisen mielenkiintoisia?

No, tämä syksy on taas tuonut uuden Pölösleffan elokuvateatteriin, ja täältä kaukaa olen käynyt ihailemassa Lieksa! -leffan traileria. Hyvältä näyttää jälleen kerran. Tällä kertaa mukana on myös huikean kaunis tunnusmusiikki.

Tunnari löytyy täältä:
http://www.youtube.com/watch?v=VHQcN5KVZcs

Ja leffa-arvostelu täältä:
http://www.leffatykki.com/pages/index.php?submit=review&elokuva_id=4832

Kotiinpaluuta, Lieksa! -elokuvaa ja Nightwishin uutuuslevyn hankintaa odotellessa!

Hyvä elokuva!

Kävinpä sunnuntaina elokuvissa katsastamassa uuden Beatlesien musiikkiin perustuvan musikaalin nimeltä Across The Universe. Hyvät musikaalit ovat harvassa, ja ennen tätä elokuvaa olen oikeastaan tykännyt vain ja ainoastaan Moulin Rougesta. Nyt kuitenkin löytyi toinen musikaali, jossa ei häirinnyt se että ihmiset yhtäkkiä alkavat laulaa. (Mistä se musiikki muka yhtäkkiä kuuluu...??)

Toivottavasti saamme ko. elokuvan joskus myös Suomeen.
Käyhän rakas lukija ihailemassa traileria elokuva kotisivuilla www.acrosstheuniverse.com

Viimeisiä viedään...

Nyt kun reissuamme on jäljellä enää kolme kokonaista päivää, alkaa kauhea haikeus iskeä ja kotiinpaluu tuntuu oikeastaan sietämättömältä. Kaikkein stressaavinta on ajatella lentoja ja kaikkia niitä Matildan varusteita, joita on muistettava pakata käsimatkatavaroihin. Tulomatkalla tänne unohdin päivällisruoat matkalaukkuun, onneksi Frankfurtin lentoasemalta löytyi lastenruokia. Nyt kun en enää imetä, pitää myös nesteet huolehtia mukaan tuttipullossa, ja se taas tuottaa ongelmia turvatarkastuksessa... :/

Jotta saisin ajatukset pois viikonlopusta ja paluustressistä, suuntasimme Matilda kanssa tänään minnekäs muualle kuin pipo-ostoksille. Se on ollut huvinamme jo pitkään: Matilda nauraa vieressä kun äiti kokeilee kaikenlaisia hassuja päähineitä. Tänään pääsi neiti itsekin kokeilemaan muutamaa pipoa, ja hihkui innoissaan peilikuvalleen.

Paikalliset ovat varoitelleet jo viikkotolkulla, että talvi on tulossa ja pian. Ilmojen osittaista viilenemistä mekin olemme täällä toivoneet ja odotelleet, sillä jatkuva +25 alkaa tuntua pitemmän päälle pahalta. Tänäänkin oli heti aamusta yli 27 astetta. Otin päivällä kuvan avojalkaisesta Matildasta ulkona, vaikka puut pudottelevat lehtiä taustalla jo urakalla. Toisaalta olen kyllä ollut iloinen, että Matildan kesävaatteille on ollut näin pitkään käyttöä! Suomessa hän ei niitä juuri päässytkään käyttämään. Kolmen päivän päästä kaikki ne suloiset hellemekot ja -hameet pitääkin sitten pakata syrjään ja odottamaan ehkä uutta pikkukäyttäjää sitten joskus :)

Loppuviikon täyttääkin sitten lempipuuhani, eli siivous, pyykkäys, tiskaus ja pakkaus. Etekin pienen lapsen kanssa yllämainitut puuhat ovat silkkaa hemmottelua, joista ihan turhaan käytetään nimeä kotityöt!

Montreal on todellakin ollut taas hieno kaupunki meille, ja toivon todella että pääsemme tänne joskus asumaan pitemmäksi aikaa. Ranskankielen opettelu ei tunnu enää ollenkaan mahdottomalta tehtävältä, ja suurkaupunkielämä viehättää Oulussa vietettyjen vuosien jälkeen kovasti. Montreal on sopivassa suhteessa pohjois-amerikkalainen ja eurooppalainen, miljoonakaupunki ja ihmisen kokoinen kylä. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja lapsirakkaita, yleiset leikkipuistot ovat älyttömän hyväkuntoisia ja monipuolisia, iltaisin on turvallista liikkua ulkona ja arkkitehtuuri on silmiähivelevän kaunista ainakin täällä Rosemontissa jossa asumme nyt. Pitääkin alkaa pikimmiten opiskella valmistuminen mielessä, jotta pääsemme pian tänne takaisin!

Kuvia Matildasta 8kk!

Niin nopeasti kuluu aika, että nyt jo pienen pieni vauvamme täyttää kokonaista 8 kuukautta. Taitoja on kertynyt jo valtavasti: ryömiminen (tänään hän ryömi ekan kerran isin jalkojen yli), istuminen, vilkuttaminen, monien äänteiden ja äännähdysten tuottaminen ja tietysti
ä-ä-ä -äidinkutsumisäänen sanominen! Tässä kuvia rakkaasta Matildastamme!

Tasan 8kk


Pikku kultamme

Neiti J

Puistossa

Tämähän on kivaa!!!!

Olen niin viaton "blogineitsyt" vielä, että koko netistä löytyvä lisävarusteiden maailma on mulle ihan uutta. Tähän tuunaamiseen sais varmaan käytettyä koko valveillaoloajan, mutta onneks tämä läppäri kuumottaa sen verran reisiä ollessaan sylissä, että pakko välillä nousta jalottelemaan :) No ei sentään. Mutta hauskaa on etsiä kaikkia lisämausteita omaan blogiin.

Tämän taustan löysin www.suckmylolly.com -sivulta. Kyllä, kuulostaa tuhmalta, mutta ihan hienoja taustoja siellä oli saatavilla.

Jospa vaikka vaihtais blogin ulkonäköä kuukausittain, niin pääsis hyödyntämään kaikki hienot jutut mitä löysin. Puutteitakin tietysti on: tähän nykyiseen taustaan en saa ladattua kuvia sivulla olevaan palkkiin. No, tämä on kuitenkin niin hieno että saa olla mun syys-lokakuun tausta.

Kiintiöitä ja supistuksia...

Tämän päivän kuuma aihe kaikilla opettajaksi opiskelevilla oululaisilla on tietysti Opettajankoulutus 2020 -työryhmän tekemä esitys vähentää Pohjois- ja Itä-Suomesta opettajakoulutuspaikkoja ja siirtää ne etelään. Itsekin kävin tutustumassa kyseiseen esitykseen, ja kaksijakoiset tunteet siitä jäi.

Meillä on Oulun yliopistossa totuttu siihen, että rahat on aina loppu ja koko ajan pitää pelätä että mitä lähtee seuraavana. Nyt on lähtemässä musiikin opinnot. Jos työryhmän esitys tässä kohtaa menee läpi, koulutetaan tulevaisuuden kaikki musiikinopettajat Sibelius Akatemiassa. Se saattaa hyvinkin olla pohjoisen Suomen korkeatasoisen musiikinopetuksen loppu, sillä kynnys etelään muuttoon on korkeampi kuin Ouluun tulo. Muutenkin sisäänpääsyvaatimukset hyppäisi ihan kattoon, eikä se palvelisi musiikin aineopettajaksi haluavia vaan oman yksilösoittimensa virtuaalimaisesti hallitsevia muusikoita, joita oman toimenkuvan laajentaminen kiinnostaa, ei opettajan työ.

Mielenkiintoinen oli työryhmän esitys maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kiintiöstä opettajakoulutukseen. Monikulttuurisuus on todellakin tervetullutta Suomen opettajanhuoneisiin mutta ovatko tällaiset kiintiöt todellakin ainoa keino saada alalle maahanmuuttajataustaisia henkilöitä? Sukupuolikiintiöt on menneen ajan juttu opettajankoulutuksessa, eikä niitä tuoda tasa-arvon nimessä takasin vaikka miesopettajia alalle lisää haluttaisiinkin. Onko siis oikea tie laittaa kiintiö maahanmuuttajaopiskelijoille? Opiskelijoiden tasa-arvoa se ei ainakaan olisi. Koska tällainen kiintiö sitten lääkäreille/sairaanhoitajille ym.? Ei taitaisi mennä siellä läpi.

Toisaalta opettajia on syytä kouluttaa siellä missä työpaikat ovat. Oulun alueella tuntuu töitä olevan vähän, ja viime keväänä auki olleita virkoja (n.44kpl) haki tuhansia opettajia. Etelässä taas n. 15% sijaisopettajista on epäpäteviä. Eli työ ja tarjonta ei kohtaa. Opettajia taidetaan kouluttaa kokonaisuudessaan liikaa tällä hetkellä, ja siksi ihmetyttääkin Oulun yliopistoon tänä vuonna varta vasten perustettu linja, jolla aineopettajat pikapikaa pätevöitetään luokanopettajiksi. Eikö tasavertaisuuden nimissä myös luokaopettajille pitäisi avata kanava lehtorin pätevyyteen vain n.40 opintoviikon opinnoilla aineesta? Tai vaikka pitäisi opiskella kaikki syventävät 70 ov niin silti sitäkautta pitäisi voida pätevöityä lehtoriksi asti. Ei tällaiset toimenpiteet ainakaan opettajatyöttömyyttä Oulun alueella ratkaise.

Työryhmän esitys on luettavissa osoitteessa:
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2007/09/Opettajankoulutus_2020.html?lang=fi

Tässäpä muutama kuva reissumme varrelta.

Montreal ilmasta käsin.


Syksyn ensilehti


Naapurustomme talo


Matildan kanssa
Mont Royalin huipulla


Kiinalaisessa puutarhassa

Kanadan elämää

Olen tässä kuukauden päivät kohta makustellut ajatusta tästä blogista. Mitä tänne kirjottaisi jne. No nyt alan tuumasta toimeen ja avaan jo valmiiksi avoimen elämäni lukijoiden kaukokatseille.

Olemme siis olleet kuluvan elokuun ja syyskuun Kanadassa, tarkemmin sanottuna Montrealissa. Tuttu paikka viime kesältä, ja aivan ihana kaupunki kertakaikkiaan! Täällä on kaikkea mitä ihminen tarvitsee, paitsi mämmiä. Ruisleipää nimeltä "Finland rye" löytyy ihan lähikaupasta, samoin Pandan lakritsia. Kulman takana olevassa elokuvateatterissa pyörii Minna Haapkylän tähdittämä elokuva. Viime kesänä tuli bongattua ostoskeskuksen lattiasta teksti "Mina rakastan sinua" ja paikallisessa vaatekaupassa myytiin huppareita joiden rintamuksessa komeili pääkaupunkimme nimi, isolla! Eli koti-ikävää ei juurikaan ehdi tuntea, kun koko ajan saa muistutuksia armaasta kotimaasta. Tänäänkin kävimme todistamassa, kuinka maanmiehemme Jarkko Ruutu, Pittsburgh Penguinsin jääkiekkopelaaja tappeli itsensä ainakin kolme kertaa jäähyboksiin ottelussa Montreal Canadiensia vastaan. Toista maanmiestä, Saku Koivua ei sitten kaukalossa nähtykään, valitettavasti. Tuntui ihan vähän turhalta, että jonotin lippuja 7 tuntia ulkosalla, jonka jälkeen kuulin niiden olevan loppuunmyydyt. Lukuisten puhelujen ja internettiselailujen avulla onnistuimme saamaan liput USA:sta asti. Tämä kaikki vaiva siis vaan huomataksemme, että herra Koivu ei ilmestykään töihinsä, josta nostaa miljoonapalkkaa!

Kirjottelen aktiivisemmin tällä hetkellä sinne Matildan kotisivulle, mutta tilanne muuttuu kunhan kotiudumme. Sitten tämä lapsellisen Marian blogi hyppää etusijalle näistä foorumeista. Tänne saa helpommin kuvia, ja muutenkin voin kirjottaa asioista omalla suullani, en tyttäreni.

Tänään olisi isäni syntymäpäivä, jos hän vielä olisi elossa. Isä kuoli huhtikuussa syöpään 62-vuotiaana. Kalenteriin oli silti pakko kirjoittaa tämän päivän kohdalle että Isän synttärit. En ole myöskään vielä osannut poistaa hänen kännynumeroaan tai työnumeroaan omasta kännykästäni. En vaan kertakaikkiaan voi deletoida kokonaista ihmistä pois sieltä listalta.

Jussi Präktig

1944-2007


Isä Rhodoksella -05


Isä Saksassa -05


Isä ja minä -85