Hyvää viikonloppua hymy huulilla!

Tässäpä mallia meille kaikille miten aito ilo pitää ilmaista! :D

http://www.youtube.com/watch?v=x3Rw_3ky-uo

Iso tyttö!

Matildan 1-vuotissyntymäpäivän lähestyessä alkaa haikeus iskea toden teolla! Kulunut vuosi on ollut äitinäolemisen kannalta aivan mahtava! En ole varmaan koko elämäni aikana nauranut yhtä paljon päivittäin. Vauvan kehitystä on ollut ilo seurata ja edistysaskeleista on jaksettu iloita koko porukalla, tyttö etunenässä.

Tänään aamulla sanoin Matildalle, että "anna äidille suukko", ja johan tyttö ampaisi luokseni ja antoi mojovan pusun keskelle suuta :)
Myös vilkuttaa -sana on opittu, ja aina kun tytölle sanoo, "vilkutappa" niin pieni käsi alkaa vipattaa lähdön merkiksi.

Laitan muutaman nukkumiskuvan kuluneen vuoden varrelta.
Nukkuessaanhan se lapsi on ihanimmillaan! Ja valvoessaan tietysti myös.

Remonttikuvia osa 3

Taas on edistystä saatu aikaan uudessa kodissamme, jonne muutamme nyt tammikuun lopussa.

Yläkerran makuuhuoneet ja aula ovat valmiit, imurointia ja kunnon luuttuamista vailla vaan. Alakerrassa olohuone on tapetoitu ja maalattu valmiiksi. Muuta siellä ei sitten vielä oikein olekaan valmiina, mutta hyvällä mallilla kaikki on kuitenkin. Keittiön kaapit tulivat loppuviikosta ja huomenna tulee kodinkoneet. Vessaa pitää vielä laittaa, mutta se on pikkuhomma se.

1.Näkymä portaista alakertaan, keittiön ovi ja vessa.
2. Matilda hoidossa naapurin tädeillä
3. Jukka maalaa spraylla keittiön kattoa ja katku on melkoinen.
4. Keittiöön tulee valko-ruskeat kalusteet
5. Jukka-raksapoika uhmaa kaakelisilppua ym. ja kulkee avojaloin!!!!
6. Asunnon ainoa toimiva pönttö! Kaunista.

Ristiriitaista

Kyllähän tämä päivä tietysti joskus oli edessä, mutta kovin nopeasti se kuitenkin lopulta tuli eteen. Vuosi sitten kun Matilda vastasyntyneenä eleli elämänsä ensimmäisiä päiviä kanssamme, tuntui etteihän äitiysloma lopu ikinä ja vuosi on tosi pitkä aika. Mutta nyt kun tuo vuosi on kulunut niin kaikkea muuta kuin pitkä aika se oli! Ikinä ei ole viikot ja kuukaudet hurahtanu tätä vauhtia.

Haikea on siis olo nyt kun suuntaan takaisin opintoihin ja Matilda on aloittanut päiväkodissa. Jotain on menetetty lopullisesti: pieni vauvamme on jo niin iso että pärjää ilman vanhempiaan jonkun aikaa. Sosiaalisena tyttönä Matilda on valloittanut hoitopaikan kertarysäyksellä.

Tapahtui ensimmäisen 10 min aikana kun oltiin tutustumassa päiväkodissa:
Muut lapset (kaikki Matildaa vanhempia, 1-3v.) olivat kokoontuneet open kanssa loruttelemaan. Matilda suuntasi heti joukon luokse istumaan. Kun seuraava lorukortti otettiin pussista, ryömi neitimme muiden lasten yli open luo ja nappasi muina miehinä kortin itselleen. :) Mitään protesteja en saanut perääni kuulla kun lähdin, päin vastoin Matilda olisi halunnut jäähä vielä leikkimään muiden kanssa kun tulin hakemaan 2,5h myöhemmin.

Tulevana opettajana ristiriita tässä lähinnä onkin se, että menen kasvattamaan ja opettamaan muiden lapsia samalla kun joku toinen tekee samaa minun lapselleni. Oppiikohan tämän kanssa joskus olemaan?

Joulun viettoa 2007

Juhanin leikattu selkä kesti kuin kestikin automatkan pohjoiseen, ensin Tornioon ja sitten Turtolaan. Aaton vietimme Torniossa, jossa oltiin koolla minun sisarusten ja äidin kanssa. Matilda ei vielä oikein päässyt joulunvietosta kärryille, ja oli aikalailla ihmeissään kuusesta, pukista ja lahjoista. Horsti-koira hääri innokkaasti pienen joulunviettäjän ympärillä ja Matilda oppikin sanomaan hienosti "Hauva" aina kun näki tai kuuli koiran lähistöllä.

Horst-hauva lähestyy

Tämä oli ensimmäinen joulu jolloin aattoomme kuului myös haudalla käynti. Ensimmäinen joulu ilman isää oli haikea, sillä hän oli niin jouluihminen ja koristeli aina niin innokkaasti kotia pyhien ajaksi. Isä oli myös innoissaan järjestelemässä jouluyllätyksiä, pukin käyntejä ja pihavalaistusta. Nyt kun isä on poissa, tuntuu että joulun tietynlainen salaperäinen tunnelma on suurelta osaltaan kadonnut, niin iso rooli hänellä oli meidän kodin joulunvietossa.



Joulupäiväksi ajoimme 100km pohjoiseen Turtolaan, jonne oli Juhanin vanhemmat tulleet joulun viettoon ja jonne Matildan setä, täti ja Siiri-serkkukin tulivat Norjasta. Matilda ja Siiri alkavat olla kokonsa puolesta pian samankokoisia. Ikäeroa heillä onkin vain reilut 3 kk. Tytöt ottivat jo paljon kontaktia toisiinsa ja samat lelut tuntuivat kiinnostavan molempia :)

Tässäpä muutama muukin kuva joulunvietostamme.