Kyllähän tämä päivä tietysti joskus oli edessä, mutta kovin nopeasti se kuitenkin lopulta tuli eteen. Vuosi sitten kun Matilda vastasyntyneenä eleli elämänsä ensimmäisiä päiviä kanssamme, tuntui etteihän äitiysloma lopu ikinä ja vuosi on tosi pitkä aika. Mutta nyt kun tuo vuosi on kulunut niin kaikkea muuta kuin pitkä aika se oli! Ikinä ei ole viikot ja kuukaudet hurahtanu tätä vauhtia.
Haikea on siis olo nyt kun suuntaan takaisin opintoihin ja Matilda on aloittanut päiväkodissa. Jotain on menetetty lopullisesti: pieni vauvamme on jo niin iso että pärjää ilman vanhempiaan jonkun aikaa. Sosiaalisena tyttönä Matilda on valloittanut hoitopaikan kertarysäyksellä.
Tapahtui ensimmäisen 10 min aikana kun oltiin tutustumassa päiväkodissa:
Muut lapset (kaikki Matildaa vanhempia, 1-3v.) olivat kokoontuneet open kanssa loruttelemaan. Matilda suuntasi heti joukon luokse istumaan. Kun seuraava lorukortti otettiin pussista, ryömi neitimme muiden lasten yli open luo ja nappasi muina miehinä kortin itselleen. :) Mitään protesteja en saanut perääni kuulla kun lähdin, päin vastoin Matilda olisi halunnut jäähä vielä leikkimään muiden kanssa kun tulin hakemaan 2,5h myöhemmin.
Tulevana opettajana ristiriita tässä lähinnä onkin se, että menen kasvattamaan ja opettamaan muiden lapsia samalla kun joku toinen tekee samaa minun lapselleni. Oppiikohan tämän kanssa joskus olemaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti