Matilda tutustuu kuvissa isinsä painotuoreeseen väitöskirjaan.
HYVÄ KULTA!
Mua tietysti jo ahistaa kun pitää väitöstilaisuudessa pitää pieni puhe... vaikka minut on facebookissa valittu kaveripiirini parhaaksi julkiseksi puhujaksi (;)) niin silti mulla on ihan pää tyhjä ja oon varma että möläytän jotain ihan päätöntä koko tiedeyhteisön suunnattomaksi järkytykseksi..
Saa nähdä saako tohtorismies vauhditettua myös minun omaa akateemista mielenkiintoani, tällä hetkellä se makaa ainakin pohjamudissa. Kyllä mua uusi tieto kiinnostaa ja maailma on täynnä tutkittavia asioita, mutta se iän ikuinen fundeeraaminen ja sisällönanalyysi ja aineiston vuoropuhelu ja kvalitatiivinen tieteentekemisen perinne ja hikinen itsestään selvyyksien ikuinen pyörittely torppaa minut alleen. Voispa vaan tehdä näin että teen kokeen, katon miten käy ja kirjoitan siitä sitten. Ehkä vilkaista mitä wikipedia asiasta tuumaa ja imuttaa pari kuvaa perään. Onnellisia ne joilla homma tosiaan pelaa noin, ilman se kummempia teoriakehyksiä, aineiston vuoropuheluita sun muita kvalitatiivisia hössötyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti